Tämä on aina niin hankalaa tämä. Uuden blogin aloittaminen ja itsensä esittely. Seuraako kukaan edes blogeja? Uusia ja outoja? No, yritetään kuitenkin. 

 

Eli hei! Juuri sinä siellä, joka satuit tänne kompuroimaan. Saanen esitellä itseni, olen tavallinen suomalainen naisenalku, ikä lähentelee kahdenkymmenen puoliväliä, asun yhdessä kihlattuni ja kissani kanssa ja he ovat minulle kaikki kaikessa. Niin, ja tykkään huumeista. En kaikista, mutta monista. Jos joku kysyy, olenko kokeillut sitä tai tuota huumetta, niin luultavasti olen. Mutta kun joku kysyy mitä harrastan, joudun miettimään hetken... Yleensä saan kakistettua jotain turhanpäiväistä, kuten "tykkään lukea kirjoja, pelata pelejä ja käydä kävelyllä..." Asioita, jotka eivät oikeasti minulle ole kovinkaan rakkaita tai tärkeitä, mutta enhän minä voisi rehellinenkään olla. Olen joskus ollut ja olen saanut kärsiä siitä myös seuraukset.

 

"Narkkari! Vitun ituhippi!" Ei, en ole ituhippi, mutta ehkä hippi kuitenkin. Rakastan lihaa liikaa, ollakseni ituhippi. En ole myöskään narkkari, vaikka sellaiseksikin minua on haukuttu kerran tai useammankin. Mutta kyllä, käytän huumeita. Minä, tavallinen suomalainen nuori nainen. Jos tulisit kadulla minua vastaan tietämättä minusta mitään, näkisit hymyilevän, ystävällisen nuoren naisen, jota joku on joskus jopa kauniiksikin moittinut. Ehkä myös vähän hipihtävän, josta voi "päätellä" ainakin kannabiksen käytön. Mutta et näkisi narkkaria. Se leima tulee vasta kun kuulet mitä kaikkea muuta tähän kehoon on mennyt.

 

Harrastan siis huumeita. En pelkästään käyttämällä, vaan opiskelemalla. Tiedän miksi jokin tietyntyyppinen huume saa ihmisessä aikaan kokemuksen x, tiedän minne se menee ja mitä se tekee ja minkä takia se tekee niin. Mutta jos tuon tietämykseni esiin saan osakseni vain outoja katseita. "Varmaan narkkari, kun tietää noin paljon huumeista, ei se muuten tietäis." Just juu. Minä en halua olla pelkkä objekti, joka uskoo kaiken mitä yläasteen "huumevalistus" tunneilla on puhuttu, vaan haluan todella ymmärtää miksi ja miten. Olen subjekti, minä päätän mitä kehooni laitan, miksi ja milloin.

 

Syy, miksi sitten aloin kirjoittamaan tätä blogia? Haluan avartaa ajatuksiani ja jakaa niitä ilman pelkoa, että minut tuomittaisiin. Haluan tuoda esille sen todellisuuden missä elän, mutta mistä en voi keskustella muiden kuin lähimpien ystävien kanssa, sillä jos yrittäisinkään puhua edes asiallisesti perheenjäsenille, lääkäreille jne. minut tuomittaisiin. Minun puolesta pelättäisiin ja minulta voitaisiin evätä kivunhoito, jos ikinä sellaista sattuisin tarvitsemaan, tai jotkin muut lääkkeet koska: "Sinulla on huumetaustaa, joten emme voi myöntää sinulle lääkettä x." Niinpä niin. Monta kertaa olen nähnyt tämän toistuvan lähipiirissä, joten on parempi vaan pitää matalaa profiilia, ettei itse joutuisi samaan tilanteeseen. Vaikka se juuri on mielestäni väärin, jos useammat normaalit ihmiset uskaltaisivat rehellisesti puhua päihteiden kohtuukäytöstä, niin ehkä stigmakin pikkuhiljaa hälvenisi?

 

Jätän tähän loppuun termin, jota olen pikkuhiljaa uskaltanut alkaa käyttämään itsestäni. Psykonautti, mielen seilaaja, muodostuen kreikan sanoista psyche ("sielu/henki/mieli") ja nautes ("purjehtija/suunnistaja").

 

A psychonaut is a person who explores the psyche through the use of hallucinogens or other techniques. wikipedia

 

Kiitos ja anteeksi.